Unilääkkeitä, kiitos!

Huomenna olisi vihdoin se lääkäri. Kerrankin odotan sitä, sillä nyt koen hänen voivan auttaa minua, jos vaan suostuu antamaan unilääkkeitä. Yhtenä yönä, kun en saanut unta, keksin kirjoittaa lääkäriä varten ylös lääkkeen vähentämisen/lopettamisen, siitä koituneet oireet ja nukuttujen tuntien määrän. Lopputulos ei ollut niin mukava. Viimeisistä 15 yöstä olen valvonut 9. Loppuina kuutena yönä olen nukkunut yhteensä 15 tuntia, opamoxien avulla 8 niistä.

Pelottaa kertoa heille, että olen tuon lääkkeen lopettanut. He tulevat siitä minua ripittämään, mutta se ei oikeastaan haittaa, olenhan sen ansainnut. Toinen asia joka pelottaa on se, että miten ne suhtautuvat kun kieltäydyn lääkkeestä, jota hän viimeksi minulle tarjosi. Ja kolmanneksi, ystäväni sanoivat, että minun pitäisi myös kertoa niistä lääkkeistä, jotka ostin itseni tappamista varten.. Kolme asiaa, joista he eivät tule tykkäämään enkä minä haluaisi ärsyttää heitä tai pettää heidän odotuksiaan.

Ja hävettää nähdä ne kun viime tapaaminen oli niin epäonnistunut. Mä vaan panikoin, en osannut kertoa mitään, vastustin lääkkeitä ja pidin heitä yliaikaa.. Jäi olo että he varmaan inhoavat minua.. Noh, huomennahan se nähdään miten he suhtautuvat. Kerron sitten miten meni :)