Osaston vaihto..taas

Anteeksi kun olen pitänyt hiljaiseloa taas pari kuukautta..tässä ajassa on toisaalta tapahtunutta paljon, mutta toisaalta ei paljon mitään. Sain jo kauan sitten puolen tunnin vapaakävelyt,mutta myös taas menetin ne. Minulta myös takavarikoitiin tabletti ja tietokone,  kun jouduin eristyksiin, joten siksikin näin kauan meni kun taas tänne kirjoitin. Osastolla jolla tällöin olin,  ystävystyin erään toisen potilaan kanssa todella paljon ja meistä kerkesi tulemaan läheiset.  Kuitenkin hoitajien ja lääkärin mielestä meidän voinnit vaikutti liikaa toisiinsa, ja kun hän voi huonommin, niin minullakin alkoi mennä huonommin.  Tästä syystä noin viikko sitten jouduin vaihtamaan taas osastoa.  Onneksi pääsin tänne samalle osastolle josta silloin lähdin.  Potilaista vain pari on ennestään tuttuja, mutta hoitajat kaikki samoja. Sain jopa samat omahoitajat kuin viimeksikin ja olen myös samassa hoitoryhmässä. Nyt tietenkin menee taas oma aika tottua tämän osaston käytäntöihin,mutta onneksi täällä on vapaampaa kuin viime osastolla. Tällä hetkellä minulla ei kuitenkaan ole mitään vapauksia ja jopa ryhmäluvat on poissa. Se vähän harmittaa, kun haluaisi näin kesällä päästä uloskin. Uskon kuitenkin, että ensi viikolla ne taas saan... nyt en keksi muuta kerrottavaa, mutta lupaan päivittää blogiani useammin,  varsinkin jos tapahtuu jotain uutta.

Hyvää kesää teille kaikille!

Vapauksia ja takapakkia

Eli sain vihdoin reilu viikko sitten lyhyet vapaakävelyt ja tällä viikolla pidemmät. Nyt kuitenkin eilen taas menetin ne. Kävin yhtenä päivänä kaupassa ostamassa sheivereitä ja viiltelin. En kuitenkaan kovin pahasti, mutta päivystävä lääkäri joutui tulla katsomaan yhtä viiltoa. Ei kuitenkaan tarvinnut ommella,  sidokset riittivät. Seuraavana päivänä ahdisti ja kerroin hoitajalle, että haluaisin tappaa itseni, ja kai hoitaja oli huolestunut sen verran, että oli soittanut päivystävälle lääkärille, joka otti vapauteni pois ainakin siihen asti kun osaston lääkäri tulee taas paikalle. Enemmän kuin vapauksien menettäminen minua harmittaa se, että minulla menee taas huonommin.  Koko ajan on pieni ahdistus päällä eikä oikein pysty syömäänkään.  Mutta toivottavasti tästä suunta on taas parempaan päin!

Päivittelen taas kuulumisia kun jotain tapahtuu..Oikein hyvää pääsiäisen aikaa teille kaikille!

Kuulumispäivityksiä..

En tiedä mitä kertoisin voinnistani. Hoitajat kuvittelevat, että mulla menee nyt paremmin ja osittain se on tottakin. Mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Yhtenä päivänä sanoin hoitajalle ettei minua ole ahdistunut ja sillä tarkoitin sitä päivää.  Sen jälkeen keskustelussa hoitaja ja opiskelija totesivat että nythän minulla menee paremmin, kun ahdistusta eikä itsetuhoisia ajatuksia ole ollut päivittäin. No en sitten pystynyt sanomaan, että kyllä niitä on ollut, koska haluaisin päästä hoidossa eteenpäin. Itsensä satuttamista on ollut edelleen, mutta ei vakavaa, sillä ei ole mitään millä tehdä mitään. Mutta naarmuttelua on silti ollut, mutta sitä en haluaisi hoitajille sanoa, koska lääkäri sanoi, että kun kaksi viikkoa menee ilman viiltelyä yms naarmuttelua,  niin saisin vähän vapauksia.  Ne olisivat tosi kiva juttu, vaikka vähän se myös jännittää.  Huono omatunto minulla kuitenkin tämän salailun takia on,sillä tiedän ettei se kuitenkaan pidemmällä tähtäimellä vie hoitoa eteenpäin. Haluaisin kuitenkin vain, että hoitajat olisivat minuun tyytyväisiä, kun tuntuu, että minun oletetaan olevan jo paremmassa kunnossa. Saa nyt nähdä mitä tulee käymään. Mutta kerron heti teille kun tapahtuu jotain uutta, jos esim saan niitä vapauksia.  Siihen asti hyvää kevättä kaikille!

Uudella osastolla

Anteeksi, kun en ole pitkään aikaan päivitellyt kuulumisiani. Mutta tosissaan viime viikon maanantaina vaihdoin osastoa.  Se oli kauhean pelottavaa, mutta nyt kun olen jo viikon täällä ollut,  niin jotenkin olen jo "kotiutunut". Tällä osastolla ei ole yhtä paljon sellaisia potilaita kenen kanssa voi jutella, mutta onneksi huonetoverini ovat mukavia. Heidän kanssa tulee eniten juteltuakin :) Yksi harmillinen asia on se, että täällä ei saa kutoa kuin hoitajan valvonnassa eli oikeastaan ei koskaan. Lääkäri sanoi ettei todellakaan anna puikkoja minulle, koska pystyisin niillä satuttamaan itseäni..virkkuukoukku saa olla kuhan se on tarpeeksi paksu. Virkkaamista en tällä hetkellä vielä osaa, mutta torstaina on kädentaidot ryhmä, jossa ohjaaja voi minua neuvoa. Vastapainoksi tällä osastolla on sellainen kiva käytäntö, että joka keskiviikkona on jotain toimintaa. Osastolta on käyty muun muassa markkinoilla, museossa ja elokuvissa.  Huomenna menemme käymään kirjastossa ja ensi viikolla menemme keilaamaan. Nämä reissut on aina ilmaisia eli sairaala maksaa kyydit ja muut mahdolliset maksut. Eli loppujen lopuksi tällä osastolla on ihan hyvä olla,  henkilökuntakin vaikuttaa ihan mukavalta ja muutenkin toiminta on samanlaista kuin edellisellä osastolla.

Nyt toivotan teille hyviä talvipäiviä ja lupaan päivittää blogia useammin ja kertoa kuulumisia! :)

Vaikeahoitoisten pitkäaikaisosastolle?!?

Eli ensi kuussa saattaa olla siirto sellaiselle kuntoutusosastolle,joka on tarkoitettu pitkäaikaisten potilaiden hoitoon :/ en sinne todellakaan haluaisi, sillä siellä ei ole kuin yksi tuttu hoitaja ja potilas enkä ole mielestäni vaikeahoitoinen. Lääkäri myöskin suoraan sanoi, että hoito siellä saattaa hyvinkin kestää puolikin vuotta?? Se tuli kyllä shokkina, koska luulin että hoito kestäisi enää max 2 kuukautta. Tosin tähän saattoi vaikuttaa se, että viime viikonloppuna otin reilut 20 tenoxia,jonka huonetoverini huomasi ajoissa ja minulle juotettiin lääkehiiltä ja sitten vietiin sängyllä tarkkailu osastolle. Se oli kyllä virhe, sen myönnän, mutta sillä hetkellä oli vain niin paha olla. Olin siis kerännyt näitä lääkkeitä noin kolme viikkoa. Nyt seurauksena lääkkeeni lietetään,mikä on kurjaa, koska ei ne mitään herkkua ole.Mutta sitähän saa mitä tilaa. Tämä osaston vaihto ei ole vielä ihan varma, mutta päivitän blogia heti kun tiedän varmasti :)

Uusi vuosi, mutta samat kujeet

Uusi vuosi on käynnistynyt  oikeastaan mitäänsanomattomissa merkeissä.  Sain rajoitetut vapaa kävelyt noin viikko sitten, mutta menetin ne seuraavana päivänä.  Syynä oli se, että yritin hukuttautua läheiseen vesistöön. Jälkeenpäin hävitti hirveästi, en meinannut kehdata palata takaisin osastolle, mutta soitin sinne sitten ensin, jonka jälkeen pääsin sisälle lämpimään. Sen jälkeen on ollut melko rauhallista, vain kerran olen viillellyt.  Ensi viikon alussa joudun tarkkailuun, koska olen ollut pakkohoidossa sen kolme kuukautta. Tuskin saan vapauttavaa päätöstä vaikka sitä toivoisinkin, sillä sen jälkeisillekin päiville on sovittu jo tapaamisia yms... Tällaiset pikku kuulumiset nyt,  seuraavaksi lähden odottelemaan iltapalalle lähtöä. Toivottavasti teidän vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin!