Ne pienet suuret kiitollisuuden aiheet

Siis kyllä mä taas tunnen olevani siunattu! Tämän tuskan ja ahdistuksen keskellä on välillä hyvä pysähtyä miettimään mitkä asiat oikeesti on hyvinkin mun elämässä! Asioita, joista mä voin olla kiitollinen on mun koulupaikka, ei kaikki pääse opiskelemaan sitä mitä haluavat. Sitten ystävät! Montaa minulla ei enää ole, mutta laatu korvaa määrän! He jotka pysyvät rinnallani ovat minulle tärkeitä <3 He ovat tukenani, auttavat ja kannustavat sekä tuovat iloa elämääni!

Ja sitten mistä taas tänään tunnen erityistä kiitollisuutta on mun avohoito. Ja omahoitajani siellä! Melkeen kaikki mun hoitajat on sairaalassa ollut hyviä ja niin on myös polillakin. Tänään piti olla nopea lääkkeiden jako kerta, mutta mun hoitaja haluskin tietää myös mun kuulumisia. Vaikka torstaille onkin sovittu jo seuraava aika. Taas mietin sitä, loppuuko mun hoito jonkun tietyn ajan kuluttua, johon hän sanoi, että ei. Se kuinka kauan käyn siellä, riippuu minun voinnistani. Toukokuussa minulle tulee siellä 2 vuotta täyteen ja hän sanoikin, että kaksi vuotta on keskimääräinen aika jota siellä käydään, mutta on myös niitäkin, jotka ovat siellä yli 5 vuotta. Uutta tietoa minulle oli se, että tuo paikka jossa käyn, onkin tehostettu avohoito. Luulin sen olevan tavallinen avohoitopaikka, mutta siellä kuulema käydään useammin kuin tavallisella poliklinikalla. Sieltä he saattavat lähettää eteenpäin, mutta minun kohdallani sellaista ei ole edes mietitty vielä, koska minun hoitoni on kuulemma vasta alussa. Toivoisin, että saisin siellä käydä loppuun asti, että kun hoidolle siellä ei ole enää tarvetta, niin tarvetta ei olisi mennä muuallekaan. Koska olen oppinut luottamaan hoitajaani. Ja vaikka keskustelu ei melkein koskaan olekaan minulle helppoa, mielestäni se on hänelle helpompaa kuin olisi jollekin toiselle. Hän osaa johdatella keskustelua hyvin, ei painosta liikaa, mutta kuitenkin sopivasti jotta päästään eteenpäinkin. Ja hän osaa kuunnella sekä puhua. Ei olisi kiva, jos hoitaja olisi aina ihan hiljaa ja itse joutuisi johdattelemaan keskustelua, mutta ei kai myös sekään että itse ei saisi sanottua mitään, hänellä olisi jo valmiit käsitykset siitä miten minulla menee ja mitä tunnen. Eli siis täydellinen hoitaja mulle! Eikä hän tuomitse, syyttele tai ole vihainen, hän vain joskus kyseenalaistaa ajatukseni ja tekoni, mutta ei suutu minulle. Eikä hauku. Eli näinkin lyhyesti sanottuna tarkoitin sitä, että olen kiitollinen hoitajastani, joka on erittäin hyvä ja pätevä, minulle juuri sopiva!