Minä olen kirja.

 

 

Koulussa meidän opettaja piti meille rentoutushetken, jossa kertoi mielikuvamatkan. Matka kulki halki peltojen ja metsien, ja saapui sitten talon luokse. Talosta tuli ulos vanha mies, joka ojensi sinulle jotain. Itse piti keksiä mitä se oli. Sitten matka kuljettiin takaisin. Tuon jälkeen opettaja käski meitä kirjoittamaan siitä mitä saimme, kuvitellen olevamme tuo asia. Tekstin piti alkaa sanoilla ”Minä olen”. Aikaa ei ollut paljoa ja ideana oli se, että kirjoittamista ei saanut keskeyttää, ei saanut jäädä miettimään mitä sanoisi. Tässä sitten minun tuotos. On kyllä taas jotain niin hienoa, mutta kirjoitanpa sen tänne nyt kuitenkin.

"Minä olen kirja. Kohtalaisen uusi kirja, mutta jo hyvin repaleinen. Minussa on kolhuja ja revittyjä sivuja, minä olen kastunut ja minua on sotkettu. Kokonainen tai valmis en vielä ole. Alussa on paljon sellaista tekstiä, jota itse en muista. Pikku hiljaa teksti käy tutummaksi. Alussa teksti on iloista ja kepeää, mutta tekstin edetessä sävy muuttuu. Tulee epätoivoa ja yksinäisyyttä, pelkoa ja epäonnistumisia. Sitten saavumme tekstin loppuun. Vajaa puolet on kirjasta täytetty. Jää kysymys miten tarina jatkuu? Tuleeko kirja täyttymään vai jääkö se kesken?"