100 Happy Days?

Mun koulukaveri kertoi mulle huhtikuussa tällaisesta haasteesta kuin 100 happy days. Ideana siinä on ottaa 100 päivän ajan yksi kuva jostain, mikä on tehnyt sinut onnelliseksi/ilahduttanut sinua sinä päivänä. Heti en tähän lähtenyt mukaan, mutta sitten ajattelin, että voinhan yrittää, vaikka joka päivä kuvaa en saisikaan. Enkä siis ole saanut, mutta paremmin on onnistunut kuin luulin. Ensimmäisen kuvan otin huhtikuun 7. päivä eli kuvia pitäisi olla 80, jos joka päivä kuvan olisi ottanut. No minulla on tällä hetkellä 45 eli yli puolina päivistä olen kuvan saanut. Haasteella on nettisivut, jos jotain kiinnostaa lukea siitä enemmän. Haaste on viety moneen maahan, joten sivu on käännetty monelle kielelle, löytyy myös suomen kielisenä. Tähän voin laittaa joitain minun ottamia kuvia, kaikkia en jaksa enkä viitsi, koska ne paljastaisivat minusta liikaa. Ei ole hohdokkaita, niissä on paljon ruoka- ja dvd-kuvia, mutta tämän haasteen ideana onkin, että ne ovat aitoja eikä tekaistuja kuvia, jotka saisivat muut kadehtimaan loisteliasta elämää.. En varmaan koskaan saa tätä haastetta päätökseen, mutta olen tyytyväinen jo siihen, jos puoleen väliin pääsen :)

 

Tästä pirtelö-kuvasta haaste alkoi; menin koulukaverini jälkeen hesburgeriin ja koska hän otti kuvan pirtelöstä, niin otin minäkin. Mango-banaani <3

 

Pienistä asioista voi olla iloinen: hävitin vanhan huulirasvani ja tietenkin juuri silloin sitä olisi tarvinnut. Muutaman päivän päästä kerkesin käymään onneksi kaupassa ja sain samanlaisen tilalle :) Oikeanpuoleisessa kuvassa kummilapseni kaksivuotis syntymäpäivälahja.

 

Luontokuvia. Mukana kevään ensimmäinen kerta, kun pyöräilin kouluun huhtikuun loppupuolella.

Rakkaat kissani. He ilahduttavat minua jokaisena päivänä, tässä niistä muutama kuva. Yhtenä aamuna saimme vierailevan kisun parvekkeellemme käymään :D

Leffailta ystävän kanssa. Koulukaverin kanssa kävimme ennen koulua aamulla syöttämässä sorsia. Lokkeja lopulta enemmän kuin sorsia ja hieman viileää oli, mutta silti mukavaa :)

Hevosryhmässä hoitamani hevonen, joka kuvassa on tiineenä, noin 10 kuukaudella. Kasvissosekeittoa, johon rakastuin ensimmäisellä osastojaksollani.

Ennen en ole uskaltanut käyttää hajusteisia suihkusaippuoita, koska ihoni on hieman herkkä. Nyt vihdoin kokeilin ja ei ollut ongelmia :) Kissamagneetteja joissa lukee "Ihmiset, jotka eivät pidä kissoista, olivat luultavasti hiiriä edellisessä elämässään" ja " Kissat eivät ole koko elämämme, mutta ne tekevät elämästämme kokonaisen" :D Huhti-toukokuun vaihteessa liityin vihdoin SPR:n kuukausilahjoittajaksi. Olen miettinyt sitä jo kauan, mutta nyt vasta sain aikaiseksi niin tehdä. Ihanaa välillä tehdä hyvää muille, vaikka useimmiten olisikin vain harmiksi toisille.

Tortillat <3 Valokuva-albumi, jonka tilasin netistä. Teetin kuvia, joiden koko 11x15, joille ei ole monenlaisia albumeita saatavilla. Tuo onneksi miellytti minua tarpeeksi. Viimeisessä kuvassa äitienpäivälahja, äitini lempiharrastus on palapelit, kuten kuvasta ehkä voi päätelläkin :D

H&M:ssä on kauan ollut kyseisen paita myynnissä, mutta ei koskaan minulle sopivaa kokoa. Nyt sattumalta yhden kappaleen löysin :) Harmaa lyhyt neuletakki on ollut minulla kauan, mutta jo hyvin pitkään kadoksissa kotona, kunnes nyt taas löysin sen. Pelastukseni todella lämpiminä päivinä! Ja viimeiseksi teho-osasto, jota olen nyt alkanut katsoa :)

Tässä siis suunnilleen kuukauden kuvat, eivät ole järjestyksessä, mutta ei sillä niin väliä :)

Kiitokset kahdesta vuodesta!

Nyt on siis reilu kaksi viikkoa töitä takana ja olen viihtynyt! Mulla on kiva työpari, jonka kanssa eniten olen, toki kaikkien muidenkin kanssa työskentelen. Työtehtävät on mieluisia ja uudet ihmiset ihania! Voinnista en jaksa nyt puhua, sen voin sanoa, että aina töissä se on parempi kuin muulloin, sillä silloin pitää keskittää ajatukset sinne.

Mutta sitten otsikon viittaamaan aiheeseen. Näin polilla omahoitajaani viime viikon torstaina 12.6. Edellisellä kerralla hän sanoi, että hänellä on minulle jotain asiaa, jonka haluaa ennen lomaansa kertoa. Nyt hän sen sitten kertoi ja olinkin jo itse asiassa sen arvannut. Eli hän lopettaa työskentelyn tuolla poliklinikalla ja siirtyy muihin sairaanhoidon tehtäviin. Koska olin jo kerinnyt tuota ajattelemaan ja sulattelemaan, niin reagointini oli mielestäni aika rauhallinen. Toki olen surullinen, että hoitaja vaihtuu, mutta niin kuin hänellekin sanoin, kaksi vuotta on jo hyvä aika yhden hoitajan kanssa, sillä joskushan kuulee jollain vaihtuvan hoitaja useasti vuodessakin. Hoitajani aloittaa elokuun alussa uudessa työpaikassa, jolloin uusi hoitaja aloittaa kai tuolla. Vielä ei tiedetä kuka se on, ja siitä en itsekään jaksa vielä olla kiinnostunut. Kuhan se vain ei olisi mies. Nykyiselle hoitajalleni minulla on vielä kaksi aikaa, viimeinen aivan heinäkuun lopussa.

Totta kai minulle tulee häntä ikävä, sillä hän on ollut minulle todella hyvä hoitaja! Olen pystynyt häneen luottamaan ja hänelle kertomaan kaikista asioista, vaikka puhuminen aina onkin minulle vaikeaa. (Jos vielä muistatte sen huhtikuisen postauksen niistä viesteistä hänen kanssaan ja loukkaantumisesta, niin unohtakaa se! Reagointini oli silloin voimakas, mutta tuon kyseisen tekstin kirjoitin niin pian asian tapahtumisen jälkeen..) Tulen hoitajaani kiittämään ja toivon hänen oikeasti uskovan, että olen iloinen ja kiitollinen siitä, että hän on ollut hoitajani! Toivottavasti hän nauttii uudesta työstään, hän on mielestäni sopinut hyvin psykiatrian puolelle, mutta varmasti soveltuu hyvin myös perusterveydenhuollon puolelle!

 

 

 

Jos teillä on elämässänne ihmisiä kenestä välitätte ja kenestä olette kiitollisia, uskaltakaa sanoa se heille! Se ei ole teiltä mitään pois, vaan tuo ainoastaan toiselle hyvää mieltä! Pienet sanat kuten kiitos, huomion osoitukset tai muistamiset piristävät kummasti päivää! Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, niin kannattaa kertoa, että välittää! En tarkoita, että sitä pitäisi joka päivä toitottaa, mutta vaikka edes välillä. Eikä siihen tarvita aina edes sanoja, eleetkin kertovat paljon..

Loma + työt

Loma alkoi siis tämän viikon tiistaina eli tämä päivä on viides loma päivä. Huomenna alkaakin sitten työt!! Jes, olen innoissani, koska tämä on ensimmäinen oman alan työpaikka! Harjoitteluja kolme takana, mutta eihän niitä voi laskea, kun palkkaa ei niistä saa :D

Hoitajani halusikin nähdä minut vielä ennen lomaansa, sanoo ettei halua meidän tapaamisessa olevan yli puolentoista kuukauden taukoa.. No hän joutuu olemaan puoli tuntia yliaikaa töissä, sillä pääsen sinne vasta 15.40. Hän kyllä sanoi ettei se haittaa ja onkin joskus sanonut heillä olevan tarvittaessa liukuva työaika. Aika on joskus kesäkuun puolessa välissä, mutta sitä en nyt jaksa miettiä, koska nyt keskityn työhön.

Toivottakaa tsemppiä, hieman jo jännittää, mutta hyvällä tavalla! :)
Ja hyvää kesää myös teille kaikille!!