I wish I could be a better student

Miksei mistään tule mitään? Mulla ei olisi kun kaksi koulujuttua tehtävänä, mutta miksen saa aikaiseksi aloittaa? Aiheet on vielä ihan mielenkiintoisia, toinen on ryhmätyö ja toinen yksilötehtävä. Jo pitkään olen huomannut, että siirrän kaikkia tehtäviä töitä aina viimeisiin päiviin. Kiinnostustakin olisi, mutta jotenkin ei vain pysty. Ajatukset kiertää sitä samaa vanhaa kehää, ei ne muutu miksikään. Aina vaan miettii miksi tää on tällaista, miksi en voi muuttua, oon vaan rasite kaikille, ois helpompaa vain kuolla, pitäisköhän viillellä? Näiden ajatusten keskeltä on jotenkin vaikea siirtyä koulutehtävien tekemiseen. Mut ei kai mun just tänään tarvitse tehdä mitään, kun ei palautuksetkaan ole vielä ensi viikolla.. Ehkä sitten huomenna. Mutta ärsyttää siis se, kun tuntuu että kaikki on niin helppoa muille. Munkin ystävä saa aina tehtyä kaiken heti ja joskus vähän aikaa sitten sanoi, että nythän on ihan helppoa, kun on vaan muutama tehtävä juttu. Voi jos mustakin se tuntuis helpolta. Mutta jopa tuo kaksi tuntuu liialta. Ja ajatuksissa pyörii, että jos olisin kuollut, ei niitäkään tarvitsisi tehdä. Mutta mitä siihen sanomaan, nyökyttelee vaan että näinhän se on. Ei kai sitä ole kiva myöntää, että itse on aivan surkea opiskelija, joka ei vaan pysty. Tai kyllä mä yleensä sitten jossain vaiheessa pystyn, kunhan ensin saan vain aloitettua. Mut ois se ihanaa jos joku ymmärtäisi miltä se tuntuu, kun voimat ei vain riitä.