On vaan sellainen olo ettei jaksa tätä enää. Tuntuu että tästä ei tule loppua, ja vaikka oon syönyt unilääkkeitä useina päivinä kesästä asti, niin kyllä aina välillä oli parempi yö ja siten sai paeta kaikkea. Nyt en saa sitäkään. Mielessä pyörii ne lääkkeet jotka ostin viime viikolla. Ne on mun laatikossa odottamassa. Jos ne ottaisin, niin kaikki olis ohi. Mutta yritän niin tosissani vakuuttaa itselleni, että ehkä ensi vuonna asiat kääntyykin parempaan. Kunpa nyt vaan selviän tästä olosta ensin.. Pelottaa ettei tää mee ohi!
Ja haluun viillellä!! Mutta taas lupauksia itselleni; yritä tsempata uuden vuoden yli.. Jospa siihen kykenisin, eihän siihen ole enää kuin kaksi päivää. On jotenkin niin orpo olo kun en ole niin pitkään aikaan viillellyt, kohta siitä on jo kaksi viikkoa! Jäljet näkyy vieläkin, mutta onhan ne jo haalistuneet. Mutta on sairasta tai ei, kaipaan kipua ja verta ja punaisia haavoja, jotka muistuttavat olemassaolostaan aina osuessaan johonkin.. Pelätä ehkä pitäisi näitä ajatuksia, mutta kun ne tuntuu niin normaaleilta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti