Lääkkeitä ja ahdistusta

Lääkärin luona meni ihan hyvin, aikalailla niin kuin olin ajatellutkin. Huoneeseen tultuani olin ihan paniikissa ja lääkärikin huomasi sen. Oli tosi huomaavainen, tarjosi vettä ja rauhoitteli mua. Sitten kun päästiin itse asiaan, niin puhuttiin tutuista asioista eli mun koulusta ja jaksamisesta siellä, mun nukkumisesta ja olosta ylipäänsä.. ja viiltelystä.. Olin siel puolitoista tuntia ja pidin niitä puoli tuntia yliaikaa töissä, mutta siitä huolimatta ei saatu mitään aikaiseksi. Kuten arvelinkin, lääkäri sanoi tilanteeseen tarvitsevan tulla muutos.. eli se halusi vaihtaa mun lääkitystä.. lisätä toisen lääkkeen masennuslääkkeen rinnalle. En ollut siihen suostuvainen, joten se antoi mulle aikaa ajatella. Joudun tapaamaan häntä taas tammikuussa, siihen asti nämä lääkkeet. Unilääkkeet mulla loppui ja ei niistä silleen puhuttu, ni joudun nyt pärjäämään kolme viikkoa ilman niitä.. Alkoi ärsyttämään niin paljon, että kun mulla ollaan lopettamassa yhtä toista lääkettä (nyt lääkäri kyl sano ettei lopeta sitä, ellen ota sitä uutta tilalle!!), ni vähensin sitä ilman lupaa. Vähennän sitä viikon päästä lisää ja loput siitä viikon päästä. En enää ensi vuonna syö sitä tyhmää lääkettä, joka on sitä paitsi ihan turha. Nyt kun googlettelin sitä lääkettä jota hän tarjosi, ni tulin tulokseen etten todellakaan sitäkään syö! Siinä on samoja haittavaikutuksia, joita mulle on tullu toisista lääkkeistä.. Tiedän ettei hän ole siihen tyytyväinen, mut saa keksiä jotain muuta.

Ja eilen alkoi loma. En tykkää! Tulin eilen kotiin ja heti alkoi ahdistamaan. Lähdin sitte kaupungille ja yllätys yllätys, menin kauppoihin katselemaan veitsiä. En sitten ostanut, kun oli niin pieni laukku mukana.. Kuitenkin oli sellainen olo että tapan itseni, joten menin sitten apteekkiin ja ostin tappavan annoksen lääkkeitä.. Noh, tässähän mä vielä olen, en pystynyt tekemään sitä joulun tienoilla, en haluu tehdä sitä äidilleni. Mut nyt ne on mulla valmiina odottamassa sitä hetkeä, kun tulee tunne ettei jaksa enää.. Kaveri huolestui kun kerroin hänelle, sanoi että mun täytyy soittaa mun sairaanhoitajalle, mutta en viitsi vaivata häntä, kun pidin häntäkin jo maanantaina yliaikaa.. Ja hän jää just lomalle.. Osastolla oli se hyvä puoli avohoitoon verrattuna, että jos tuli kauhea olo, niin aina oli ihmisiä lähellä kenelle pystyi puhumaan. En usein kyllä mennyt sanomaan jos ahdisti tai jos viiltelin, mutta oli ainakin se mahdollisuus. Nyt pitää olla kaksi viikkoa omillaan.. ja muutenkin, jos iltaisin tai yöllä tulee itsetuhoisia ajatuksia, niin et saa apua, pitää aina ennen klo 16 ottaa yhteyttä.. No, kertaakaan en ole ottanut yhteyttä silloinkaan, joten pärjään kai omillanikin.. Seuraava tapaaminen siis 30. päivä, toivottavasti siihen mennessä menisi jo paremmin..

Mutta oikein hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille!