Vuodet vaihtuu, mutta olo ei

Anteeksi, että en ole kirjoitellut mitään pitkään aikaan :/ Kirjoittaminen on kyllä ollut mielessä, mutta en ole vain saanut aikaiseksi päivitellä mitään.. Nyt lyhyet päivitykset..

Vierihoito on vieläkin, mutta nyt me ollaan jo purkamassa sitä! Tällä hetkellä minulla on klo 11-12 ja 14-15 vierihoitovapaat tunnit! Ja ensi viikolla tulee lisää vapaata, luultavasti klo 7-10.

Päivittäin on kaksi pakollista ulkoilua hoitajan kanssa (onneksi siihen ei tarvitse enää kahta hoitajaa). Sitten ti-pe osallistun puutarharyhmään, joka kestää 45min.

Kamu voi hyvin, käytiin leikkaamassa se talvella. Silloin se painoi 2,6kg.. Ostin sille myös uuden häkin, kaksikerroksisen. Eli Poju voi hyvin ja siitä on todella paljon iloa!

Mun omahoitaja vaihtaa osastoa kesäkuussa ja mulle tulee joku uusi hoitaja tilalle. Itse en saa päättää kuka. Toivottavasti hän on mukava ja osaan puhua hänelle..

Siinä suurimmat kuulumiset. Kivoja juttuja ja eteenpäin ollaan päästy.. Mutta silti vointi on aina välillä huono..

Kuten taas nyt.. Muutama päivä on ollut vaikeampi olla ja jotenkin surullinen ja ahdistunut olo.. Syystä en ole varma. En ole siitä halunnut hoitajille mainita, yhtenä päivänä hoitaja huomasi tosin, että oli huono olo ja sain sitten lääkettä. Tänään sain uuden huonetoverin, joka on myös vierihoidettuna. Nyt en edes kehtaa sanoa oloni olevan huono, koska se vaikuttaisi siltä, että haluan huomiota enemmän, koska hänellä on vierihoito koko ajan ja minulla ei.. Mutta siitä ei ole kyse, koska kyllä se on kiva päästä siitä eroon. Toki voi olla, että se on aluksi outoa saada olla koko ajan yksin, mutta siihen tottuu ja onhan se sitten ihanan vapaata!

Enkä minä edes jaksa välittää mistään tällä hetkellä. Haluaisin vain nukkua koko ajan, mutta se ei täällä ole mahdollista. Haluaisin myös vain luovuttaa.. Ei jaksaisi tätä ahdistusta ja puristavaa tunnetta rintakehässä.. Ja ajatus siitä, että tällaisia oloja on loppuelämän ajan, vahvistaa ajatusta siitä, että helpompaa olisi kuolla. Eipä kovin moni ihminen siitä välittäisi, osa on jo hylännyt minut ja toiset häpeävät minua.. Tuntuu, että olen ihan yksin, en juttele usein ystävien kanssa, vanhemmat käyvät kylässä, mutta hekin ovat kyllästyneet siihen, että olen vieläkin sairaalassa ja hoitohenkilökuntakin tekee vain työtään, ei he muuten välitä. Eli olen siis yksin. Yksin itseni kanssa eli yksin ihmisen kanssa, jota vihaan. Vihaan itseäni niin paljon, mutta sille ei voi mitään. Tai yksi keino on päästä eroon itsestään, mutta siihenkään en juuri nyt pysty..

Tällaisia päivityksiä tänään, lupaan päivittää taas blogiani useammin!