tiistai 30. toukokuuta 2017

Välinpitämättömyyttä ja ristiriitaisia ajatuksia



Nyt on niin tyhjä ja turha olo. Nimittäin perjantaina sain kuulla, että hoitajat olivat huomanneet keskiviikkona ne uudet jäljet käsissäni. He olivat huomanneet, mutta eivät pitäneet asiaa niin tärkeänä, että olisivat siihen puuttuneet. Eli se on ihan ok jos satutan itseäni, kunhan siitä ei aiheudu vaivaa hoitajalle. Viikonloppuna oli aika paska olo, ja lopulta puhuinkin tuosta hoitajalle. Eipä hoitaja siihen mitään oikein sanonut, jotain yritti sanoa, että eivät halunneet tehdä siitä suurempaa numeroa.. Nyt he varmaan keskenään ovat jo puhuneet, kuinka lapsellisia ajatuksia minulla on ja kuinka paljon haluan huomiota.. Mutta nyt ainakin opin, että ei kannata heille puhua.

Lisäksi minulla on hyvin ristiriitaisia ajatuksia. Toinen puoli minusta haluaa yrittää tsempata ja tehdä kaikkensa minkä voi parantuakseen. Toinen puoli sitten haluaa vaan luovuttaa. Viime viikkona olen huolestuttavan paljon miettinyt itsemurhaa ja sitä kuinka helposti nyt sen voisin tehdä, kun ei ole vierihoitoa.. Mutta kai minussa sitten kuitenkin on vielä se pieni osa, joka uskoo parempaan tulevaisuuteen, ja siksi en ole mitään vielä yrittänyt. Pelottaa vaan kun en tiedä kauan jaksan taistella näitä ajatuksia vastaan..




Ja mitä naarmutteluun tulee, niin olen sitä vieläkin jatkanut. Nyt en jaksa edes yrittää miettiä syitä, miksi lopettaa, koska syitä miksi jatkaa, on niin paljon enemmän..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti