Jos he eivät välitä, niin tarvitseeko minunkaan?

Viime postauksessa jo mainitsinkin, että minulla on hyvin yksinäinen olo. Nyt se tunne on lisääntynyt entisestään. Aamuvuorossa minulla ei ole enää vierihoitoa, mikä on kyllä hyvä. Iltavuorossa ja yöllä se kuitenkin on vielä. Ja vaikka tiedän, että voin puhua aina hoitajille, niin se on aika vaikeaa.. Eräs hoitajakin taas sanoi, että taidan olla mustasukkainen kun minulla ei olo 24h vierihoitoa.. Ja että olen jotenkin huomiohakuinen.. Siksi en heille nyt mistään puhu, hymyilen vaan ja sanon olon olevan aina "ihan ok" tai "väsynyt"..

Yksi asia mistä en ole heille kertonut, on se, että taas olen satuttanut itseäni. Sitä ei voi viiltelyksi kutsua, koska ei ole kunnon välineitä, joten sanotaan sitä vaikka naarmuttamiseksi. Tätä on jatkunut taas jonkin aikaa, ehkä noin 2 vko ja päivittäin.. Kerran meinasin tunnustaa, kun hoitaja kyseli oloa, mutta sitten hän lopetti keskustelun sanomalla, että älä tee mitään töllön töitä.. Ja sitten en kehdannut sanoa, että olen jo tehnyt..

Mutta ei sillä ole edes väliä tietävätkö hoitajat. Koska tänään ymmärsin etteivät ne välitä. Meillä oli nimittäin aamulla labrat.. Ja yksi osastomme hoitajista ole niitä ottamassa ja huoneessa oli kaksi muutakin hoitajaa. Yritimme ottaa molemmista käsistä näytteet ja samalla käsivarret oli tietenkin esillä.. Ei jäljet pahan näköisiä ollut, mutta kyllä niistä olisi voinut huomata, että ovat suht tuoreita.. Mutta kukaan hoitajista ei huomannut niitä, tai sitten heitä ei kiinnostanut.. Eivät he jaksa välittää mistään noin pienestä, eivät ainakaan minuun liittyvästä. Joten miksi kertoisin heille. Jos sanoisin jotain, niin ne vaan luulisivat, että haen huomiota.. Eli parasta pysyä hiljaa. Ja niin saan ainakin jatkaa itseni satuttamista.

Ja niin, nyt se on todistettu. Olen turha ihminen. Edes ihmiset joiden olisi työnsä puolesta välitettävä minusta, niin eivät niin tee.. Miksi siis minä en saisi olla välittämättä? Tällaisilla mietteillä nyt nukkumaan, voihan huominen olla parempi päivä..