Eli kun silloin yöllä jouduin sinne osastolle, sanoin niille työntekijöille, että mä lähden aamulla sitten pois. No ne sitten suoraan sano, että mä tulisin jäämään viiden päivän tarkkailuun. Se oli mulle kamala uutinen, sillä heti tajusin sen tarkoittavan sitä, että äiti sais tietää minne oon joutunut. Ja se ei siis tienny mistään tällaisesta mitään ennen sitä. Näin sitten sen viiden päivän aikana joka päivä lääkäriä ja alkuun se oli yhtä tuskaa. En osannut puhua niille mitään, naureskelin vaan kun ne kyseli multa esimerkiksi mun itsemurhayrityksestä. Jälkeen päin joku hoitajista sanoi sen olleen mun puolustautumis/selviytymiskeino. Tarkkailun jälkeen en päässyt siis pois vaan mut määrättiin pakkohoitoon, koska en suostunut sinne vapaaehtoisesti jäämään. Ne sanoi, että mennään aina viikko kerralla, niin en siinä vaiheessa tiennyt yhtään kauan siellä olisin. No ensimmäiset kaksi kuukautta olin siellä vastaanotto-osastolla, sitten mut siirrettiin nuorten aikuisen kuntoutusosastolle. Sitten ne tuli siihen tulokseen että olin liian huonossa kunnossa sinne, joten ne lähetti mut takasin ekalle osastolle. Parin päivän päästä mä pääsin sitten toiselle kuntoutusosastolle, jossa oli kaiken ikäisiä. Siellä olin loput kolme kuukautta.. Yhteensä siis hieman yli puoli vuotta olin osastolla, koko ajan pakkohoidossa.
Sairaalajakson jälkeen mulla alkoi avohoito. Käyn siis säännöllisin väliajoin, vaihtelee viikosta kolmeen viikkoon, sairaanhoitajan luona juttelemassa. Tätä kerkesin tehdä puoli vuotta, kunnes sitten eräänä kertana mun piti nähdä sen paikan lääkäri. No lopputulos oli se, että jouduin taas osastolle. Sillä kertaa olin siellä vain viisi viikkoa. Nyt tämän hetken tilanne on se, että kohta vuoden olen ollut pois osastolla ja avohoito jatkuu edelleen. Oma sairaanhoitajani on onneksi todella mukava, joten hänen luonaan on ihan mukava käydä ja pystyn kohtalaisesti puhumaan hänelle asioistani.
Lääkkeitä mulla on kokeiltu monia, tällä hetkellä menee vain yksi masennuslääke ja tarvittavina Opamox ja Tenox. Tenoxia käytän usein, mutta Opamoxia koitan käyttää vain vähän. Viiltelyssä mulla oli melkein viiden kuukauden tauko, sitten kesällä sorruin siihen taas. Sitten tuli melkein kolmen kuukauden tauko, nyt kuukausi sitten aloitin sen taas. Huomenna mulla taas aika sen sairaanhoitajan luokse, pitäisi tällä kertaa varmaan kertoa siitä, mutta en haluaisi joutua muuten puhumaan asiasta..
Mutta näin pääsin nyt tähän hetkeen, tästä eteenpäin postaukseni kertovatkin nykyhetkestä, ellei sitten joku halua, että kerron lisää esim. sairaalajaksoistani..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti