Miksei koskaan helppoa?

Paha  olo on melkeein koko ajan,  varsinkin aamut ja illat ovat vaikeita.  Tällä hetkellä mielessä pyörii ajatukset siitä, että meidän luokka valmistuu nyt ensi viikon perjantaina. Olisin halunnut mennä tuota tilaisuutta katsomaan,  mutta lääkäri kielsi sen,  koska hänen mielestään se ei olisi hyväksi minulle.  Toisaalta ymmärrän hänenkin näkökannan,  mutta se olisi ollut viimeinen tilaisuus nähdä meidän luokka. Ärsytti ja ahdisti niin paljon,että turvauduin taas viiltelyyn, mutta en paljoa,  ei vaatinut ompeleita vaan haavateipit riittivät. Vierihoitoa tuli kuitenkin muutama tunti. Ahdistusta en kuitenkaan ole vieläkään saanut pois,  rinnassa ja vatsan alueella tuntuu kauhea paine. Äskeinenkin ruoka tuli samantien ylös. Nyt en kerkiä kirjoittamaan enempää, sillä lääkäri on antanut tehtäväksi mennä tiettyinä aikoina hoitajan luo kertomaan olotilasta, mikä on suoraan sanottuna perseestä. Kirjoittelen taas joskus kuulumisia,  jos jotain tapahtuu.  Tällä hetkellä hoito vaan tuntuu pysyvän paikoillaan eikä mikään etene tai muutu paremmaksi. Lääkettä nostetaan,  siitä joko on tai ei ole apua. Mutta kirjoittelen kyllä kuulumisia ja pidän teidät ajantasalla.  Hyvää joulun odotusta teille kaikille!