Kiitokset kahdesta vuodesta!

Nyt on siis reilu kaksi viikkoa töitä takana ja olen viihtynyt! Mulla on kiva työpari, jonka kanssa eniten olen, toki kaikkien muidenkin kanssa työskentelen. Työtehtävät on mieluisia ja uudet ihmiset ihania! Voinnista en jaksa nyt puhua, sen voin sanoa, että aina töissä se on parempi kuin muulloin, sillä silloin pitää keskittää ajatukset sinne.

Mutta sitten otsikon viittaamaan aiheeseen. Näin polilla omahoitajaani viime viikon torstaina 12.6. Edellisellä kerralla hän sanoi, että hänellä on minulle jotain asiaa, jonka haluaa ennen lomaansa kertoa. Nyt hän sen sitten kertoi ja olinkin jo itse asiassa sen arvannut. Eli hän lopettaa työskentelyn tuolla poliklinikalla ja siirtyy muihin sairaanhoidon tehtäviin. Koska olin jo kerinnyt tuota ajattelemaan ja sulattelemaan, niin reagointini oli mielestäni aika rauhallinen. Toki olen surullinen, että hoitaja vaihtuu, mutta niin kuin hänellekin sanoin, kaksi vuotta on jo hyvä aika yhden hoitajan kanssa, sillä joskushan kuulee jollain vaihtuvan hoitaja useasti vuodessakin. Hoitajani aloittaa elokuun alussa uudessa työpaikassa, jolloin uusi hoitaja aloittaa kai tuolla. Vielä ei tiedetä kuka se on, ja siitä en itsekään jaksa vielä olla kiinnostunut. Kuhan se vain ei olisi mies. Nykyiselle hoitajalleni minulla on vielä kaksi aikaa, viimeinen aivan heinäkuun lopussa.

Totta kai minulle tulee häntä ikävä, sillä hän on ollut minulle todella hyvä hoitaja! Olen pystynyt häneen luottamaan ja hänelle kertomaan kaikista asioista, vaikka puhuminen aina onkin minulle vaikeaa. (Jos vielä muistatte sen huhtikuisen postauksen niistä viesteistä hänen kanssaan ja loukkaantumisesta, niin unohtakaa se! Reagointini oli silloin voimakas, mutta tuon kyseisen tekstin kirjoitin niin pian asian tapahtumisen jälkeen..) Tulen hoitajaani kiittämään ja toivon hänen oikeasti uskovan, että olen iloinen ja kiitollinen siitä, että hän on ollut hoitajani! Toivottavasti hän nauttii uudesta työstään, hän on mielestäni sopinut hyvin psykiatrian puolelle, mutta varmasti soveltuu hyvin myös perusterveydenhuollon puolelle!

 

 

 

Jos teillä on elämässänne ihmisiä kenestä välitätte ja kenestä olette kiitollisia, uskaltakaa sanoa se heille! Se ei ole teiltä mitään pois, vaan tuo ainoastaan toiselle hyvää mieltä! Pienet sanat kuten kiitos, huomion osoitukset tai muistamiset piristävät kummasti päivää! Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, niin kannattaa kertoa, että välittää! En tarkoita, että sitä pitäisi joka päivä toitottaa, mutta vaikka edes välillä. Eikä siihen tarvita aina edes sanoja, eleetkin kertovat paljon..